maanantai 24. heinäkuuta 2017

Pystypergola on vihdoin valmis!

Reippaasti yli vuosi sitten, viime vuoden toukokuussa, aloitin kaivamaan pystypergolan perustuksille kuoppia.  Pystypergola jäi kesken, kun tuli terassin ja toisen pergolan rakentaminen väliin, tuli rippijuhlat ja kaikkea muuta. Vuoden vaihteessa, kun osallistuin puutarhahaasteeseen, kirjasin tämän vuoden haaveeksi pystypergolan valmistumisen. 

Pystypergolan loppuun saattamiseen ei mennyt paria hassua tuntia kauempaa, mutta niinkuin yleensäkin kun jonkin homman jättää kesken, niin se venyy ja venyy.... Vaan siinä se nyt on kaikessa kauneudessaan!


Istutin pystypergolan juureen kaksi säleikkövilliviiniä. Näen jo silmissäni kauniin vihreän seinämän kesällä ja  punaisen ruskavärin syksyllä. Kunhan säleikkövilliviini kasvaa täyteen pituuteensa, toivottavasti jo ensi vuonna.


Pystypergola tulee blokkaamään kivasti näkymää sekä naapuriin että tielle. Suunnittelin vielä ripustavani aurinkokennovalaisimet pystypergolan yläreunaan.


Ai että olen tähän tyytyväinen!

torstai 13. heinäkuuta 2017

Pionirakkautta

Kolme vuotta sitten kaivoin äidin kukkapenkistä palan pionin juurakkoa ja istutin sen pääoven vieressä olevan isoon kukkapenkkiin. Seuraavana kesänä toin äidiltä toisesta pionistapalan juurakkoa ja samalla siirsin edelliskesänä tuotua pionia, joka meinasi jäädä kukkapenkissä muiden perennojen jalkoihin. Perustin pioneja varten kasvihuoneen päätyyn kukkapenkin ja istutin molemmat pionin juurakot sinne.

Pionihan ei tunnetusti tykkää siirtelystä ja olenkin odottanut jännityksellä, milloin pionit lopettavat mökötyksensä ja päättävät kukkia. Viime kesänä olin jo varma, että ne kukkivat. Pionit kasvoivat lupaavasti, mutta yhtään nuppua kumpaankaan pioniin ei tullut.

Tänä kesänä jännitin taas. Pionien kasvut näyttivät lupaavalle ja olin varma, että ne kukkivat. Olin osittain oikeassa, nimittäin pioni, jonka juurakon siirsin suoraan äidiltä tuohon penkkiin, teki kokonaiset kolme nuppua!



Nuppujen avautumista ja kukkaan puhkemista olen jännittänyt päivittäin. Viime viikolla kukat lopulta puhkesivat kukkaan! Minusta tämä pionin väri on aivan huikean ihana!



En tiedä pionin lajiketta, mutta minulle riittää, että sillä on tarina. Se alun perin ollut lapsuuden kotini naapurissa, lapsuuden ystävieni kotona. Kun naapurit muuttivat pois, kaivoi naapuri pionin penkistä ja kantoi sen äidilleni. Ja sieltä minä sain oman juurakkoni.

Uskon, että ensi kesänä äidiltä tuotu viininpunaisen pionin juurakko lopettaa mökötyksen ja alkaa myös kukkia. Tänä keväänä istutin kukkapenkkiin vielä kolmannen pionin juurakon, tuliaisen Keukenhofista Hollannista.


Kunhan vuodet kuluvat, minulla on kasvihuoneen päädyssä täydessä kukoistuksessa loistava pionipenkki.

Pionintuoksuista viikon jatkoa!

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kesäretki vanhaan Porvooseen

Tänä kesänä pystyn pitämään lyhyen kesäloman vasta heinäkuun viimeisestä viikosta eteenpäin. Kaksi vanhinta teiniä ovat kesätöissä  sopivasti ristiin, toinen aloitti heti loman alkaessa ja toinen juhannusviikolla. Koska asumme sen verran maalla, että julkisilla töihin kulkeminen on hyvin haastavaa, tarvitsevat teinit kyyditystä töihin. Helpompi siis olla itsekin töissä. Olen kuitenkin pitänyt lomapäiviä perjantaisin, mikäli sää on näyttänyt edes vähänkään kohtuulliselta.

Ja perjantainahan sää oli suorastaan loistava. Miehellä oli työreissu Porvoon suuntaan, joten hyppäsimme kuopuksen kanssa kyytiin ja lähdimme viettämään kesäpäivää vanhaan Porvooseen.



Kiertelimme vanhan Porvoon katuja ristiin rastiin..







Kurkistelimme puutarhoihin...






Piipahdimme kahvilla sympaattisessa Cafe Kirkkotorissa...



Kurkistelimme sisään jokirannan pikku putiikkeihin ja aittoihin..





Lopuksi, kun mieskin ehti töistään paikalle, kävimme yhdessä syömässä. Täydellinen kesäretki, Porvoo on aina yhtä ihana!